Armas Launis (1884-1959)

Armas Launis (Hämeenlinna 1884 – Nizza 1959) oli suomalainen säveltäjä, kansanmusiikintutkija,
tutkimusmatkailija, musiikin opettaja, kirjailija ja lehtimies.

Launiksen musiikillinen ja kirjallinen lahjakkuus yhdistyivät oopperassa, joita hän sävelsi kymmenen
omiin librettoihinsa. Niistä on esitetty näyttämöllä Seitsemän veljestä (Armas Maasalo, Kotimainen
ooppera ja Kansallisteatteri 1913, Kuopion laulujuhlat 1914, Tauno Hannikainen, Suomalainen
ooppera 1923) ja Kullervo (Armas Launis, 1917, myöhemmin useita kertoja sekä näyttämöllä että
radiossa Ranskassa ja Monacossa Henri Tomasin ja Charles Boisardin johdolla). Radioituina
konserttiversioina on esitetty Aslak Hetta (Sakari Oramo, RSO 2004, ilmestynyt ONDINEn
äänittämänä ODE 1050-2D) ja otteita Jéhudithista (Eugène Bigot, Ranskan radio, 1954). Launis on
lisäksi säveltänyt mm. yksinlauluja, kantaatteja, kuoroteoksia, orkesterisarjoja ja musiikin Suomen
ensimmäiseen etnografiseen filmiin Häiden vietto Karjalan runomailla (1921).

Launis opiskeli Helsingin Filharmonisen Seuran orkesterikoulussa ja sitten Sternin konservatoriossa
Berliinissä (Wilhelm Klatte) ja Weimarissa (Waldemar von Baussnern). Helsingin yliopistossa hän
opiskeli Ilmari Krohnin johdolla ja väitteli tohtoriksi 1910. Valmistuttuaan hän toimi Helsingissä
teorian ja sävellyksen opettajana ja opetti musikkianalyysia ja kansanmusiikintutkimusta yliopiston
dosenttina vuoteen 1922 saakka.

Launis oli ensimmäisiä suomalaisen kansanmusiikin kerääjiä ja tutkijoita. Hän teki keruumatkoja
Lappiin (1904, 1905 ja 1922), Kainuuseen (1902), Inkeriin (1903, 1906) ja Viroon (1930) ja kuunteli,
merkitsi muistiin ja äänitti tunnettuja runonlaulajia, itkijöitä ja kanteleensoittajia. Hänen kokoelmansa,
julkaisunsa ja matkapäiväkirjansa ovat merkittävä osa suomalaista kulttuuriperintöä. Sävelmien
luokittelussa hän sovelsi Ilmari Krohnin käyttämää menetelmää, joka antoi pohjan myös Kodályn ja

Bartókin edelleen kehittämälle metodille. Launiksen myöhemmät matkat ja oleskelut Pohjois-Afrikassa
(1924-27, 1939) antoivat vaikutteita beduiinimusiikista oopperoihin Theodora ja Jéhudith.

Vuonna 1920 hänelle myönnettiin elinikäinen valtion eläke, mikä mahdollisti asettumisen ulkomaille.
1920-luvun alussa hän suunnitteli musiikkikasvatusohjelman suomalaisille kansankonservatoreille ja
toimi Helsingin kansankonservatorion johtajana. Samanaikaisesti hän matkusteli eri puolilla
Eurooppaa. Vuonna 1930 hän asettui perheineen pysyvästi Nizzaan.

Ranskassa Launis toimi useiden suomalaisten lehtien kirjeenvaihtajana (Helsingin Sanomat, Uusi
Suomi ja Suomen Kuvalehti). Hän oli Société de la presse étrangère de la Côte d’Azurin
perustajajäseniä ja jäsenenä Association française d’expansion et d’échanges artistique –yhdistyksessä ja
edisti aktiivisesti Suomen ja Ranskan välistä musiikki- ja kulttuurivaihtoa.